Otso
kirjutus Oma Mua lehtes noumeras 41 sivul nelli:
Suomen valdivo kuundeli karjalazii
Syvyskuun 16. päivy Suomen oigevusministerstvu kuundeli karjalazii da toizii kielivähembistölöi valdivollizeh kielistrategieh niškoi. Piäteemannu oli kodoperäzien kielien elvyttämine. Kielis foukusas oldih karjal da romanikieli, da sežo suomen- da ruočin- kielizet viiputuskielet. Internetači 80 ozanottajan joukos nenga 1/4 oli karjalazii, 3/4 toizii vähembistölöi da ministerstvoin virguniekkoi.
Konstitutsies mainitah “kanzalliskielet” suomi da ruočči. Sežo mainitah, ku “alguperäzel rahvahal” saamelazil, romaniloil da toizilgi rahvahil on oigevus pidiä da kehittiä omua kieldy da kul’tuurua. Virgudielolois suau käyttiä kanzalliskieldy libo saamen kieldy, da viiputuskielii tulkatah. Saamelazien kielioigevuksis on zakon.
Vuvvennu 1998 Suomes tuli vägeh Jevroupan Nevvoston sobimus n:o 148 “Peruskirju alovehellizis libo vähembistökielis”. Sobimuksen hyväksynnyh valdivo on vellalline tugemah kodoperäzii kielii, toizin sanojen, kielii, kudamat ollah kehitytty täs muas - toizil kielilhäi on valdivolline tugi toizes muas libo mualois. Vuvvennu 2009 karjalan kieli ližättih prezidentan käskys kirjaimellizesti niilöin kielien luvetteloh, kudamih sobimustu soveldetah, passibot Karjalan Kielen Seurale. Pidäy mustoittua, ku se ei muuttanuh karjalan kielen zakonallistu stuatussua, a mustoitti vellalližuosraportiiruija joga kolmas vuozi Jevroupan Nevvostole kielen valdivollizes tuves. KKS sežo moneh kerdah prižmi ližiämäh karjalan kieli konstitutsieh kodoperäzenny kielenny da luadimah zakon karjalan kieles, ilmai menestysty. KKS kergei jullata nenga sada kirjua karjalakse da pidiä karjalankieline kielipezägi, da aloitella elvytysohjelmua, a puutui bankrottah vuvvennu 2020.
PAGINAT DA PAKIČUKSET
Vastavundan ozanottajat juattih pienembih gruuppih, kudamien lyhykkäzet raportat lopukse lugiettih kaikile. Selgielöi ohjehii libo aziilistoi ei annettu evähäkse, sendäh paginat oldih kui painehien ilmahpiäständiä. Ozakse ozanottajat suadih kirjuttua omii mielii vie kolme päiviä vastavundan jälgeh da kai net työnnettih sen jälgeh ozanottajile. Nenga “luvendu” toinah oligi hyövyllizembi migu “kuulendu”. Voi ellendiä, ku vastavuksis on äijy ebärealististu toivehtu da fundamental’noidu erimieližyttygi. Äijis vastavuksis prižmittih konstitutsien kohendustu, kielizakonua, kielikomissiedu, elvytysohjelmua, kielipezii, školaopastustu, raadivo- da tv-ohjelmii, painotuottehien julguamuo, abudengua eri toimindoih da muudu.
Enimän tekstua työnnettih (uuzi) Karjalan Kielet -yhtistys,
Suojärven Pitäjäseura da Kieliruadajat, kui yhtel ručkal kirjutetut. Kirjutukset alletah argumental, ku karjalazet paistah kolmie eri kieldy: (varzin)karjal, viena da liygi. Ga ei kaikin nengomua pezänjaguo suvaittu. Eräs ozanottai ylen vihazesti vastuau, ku karjal ei ole kolme kieldy, se on yksi kieli, kudaman lingvistat juatah livvinkarjalah da varzinkarjalah, kudai ielleh jagavuu vienankarjalazih da suvikarjalazih murdehih. Tverinkarjal lugietah suvikarjalazih murdehih. Ielleh tämä kirjuttai sanou, ku identitiettupoliitiekku da taksonoumiitoran jatkamine ei kuuluta kielipoliittizeh ohjelmah.
KUIBO KARJALAN TAZAVALLAS?
Karjalazien nygözet kielitorat Suomes mustoitetah kielizakonan luajindan nostattamii torii Karjalan tazavallas enne da jälgeh vuottu 2000. Toinah enimät karjalazet jo oldih piätetty ruveta ven’alazikse eigo yhtytty toruandah. “Kanzalliskirjailijat” kannatettih ottua suomi karjalazien kirjukielekse. Vienankarjalazet kannatettih vienankarjalua, liygiläzet livvinkarjalua, ga oli niidygi, kuduat oldas tahtottu yhtehine karjalan kirjukieli.
Vahnu tiedomies, Bubrihan opastui, Georgii Kert, nevvoi “Omas Muas” 1996/51: “Voinnougo rahvas ellendiä, gu ei pie panna edeh vai oman kylän murrehtu da vai omua hyödyy, gu pidäs duumaija kogo karjalazen rahvahan ozua?” Vuvvennu 2009 (“Oma Mua” 2009/6) tveriläine Anatolii Golovkin työndi Karjalan tazavallan piämiehele Sergei Katanandovale kirjazen, kudamas häi ehoitti ottamah yhtehisty karjalan kirjukieldy pohjakse Tveris 1930-luvun allus kehitetty latinalazil kirjaimil kirjutettu karjalan kirjukieli. “Oma Mua” kyzeli kolmen karjalazen mielii ehoitukses: Yksi sanoi: “...Minä jyrkäh olen sidä mieldy vastah... Yhtehisty kieldy luadijes pideli enzimäi rahvahal kyzyö, pidäygo se heile... Ga kuundeles vai, midä kois lapsenke paistah – ven’ua mällätäh”. Toizen mieles “Golovkinua en kannata vouse... Yhtehine kieli karjalazil jo on. Se on ven’an kieli... Yhtehine kieli pidäy vai silloi, konzu rahvas ollah omua valdivollistu iččenäžytty luomas.” Kolmanden mugah “...ihan tyhjänpäiväistä on tätä yhtehistä karjalan kieltä ruveta hommuamah. Jonnenjoutavua jorhuamista vain!”
Duumaičen, ku Bubrihan da Bel’akovan 1930-luvun allus Tveris kehitetty, latinalazel kirjaimikol kirjutettu karjalan kirjukieli ollus da viegi olis hyvä pohju yhtehizele karjalan kielele. Tveris terväh luajittih školan opastundukirjat karjalakse da kiännettih vägitukku literatuurua karjalazile ellendettäväl karjalan kielel. Karjalan tazavaldah tveriläine kielioppi nengozennu ei päinnyh – karjalua pidi ruveta kirjuttamah kirillizel kirjaimikol da kieliopin siändölöi da sanastuo pidi muuttua kielipoliitiekan mugazesti. Yhtelläh, ku nygöi verduan Bubrihan vuvvennu 1937 Petroskois jullatun karjalan kieliopin normoi karjalan kielen murrehkartaston 206 kartal 186 kyläs annettuloih vastavuksih, vuvven 1937 kielioppi sijoittuu nenga keskeh kui vai voi, Por’arven, Puadenen da lyydin pohjaismurdehien välih, ei ylen loitos rajakarjalazis da Luadogan koillisrannan murdehis. Kielioppi oli luajittu nenga kui yhtehizen kirjukielen kielioppi pidäygi luadie: Ei yhten murdehen pohjal, normah vallittih ilmivölöi, kuduat pätäh enimis murdehis. A karjalan kirjukielen ei annettu juurduo. Viga ei olluh kieles, ku rahvas ei sidä ellendänys, se hyllättih kanzalližuspoliitiekan muutoksen täh. Suomi ei tunnustannuh ni kielen olemasolendua.
KIRJUKIELI VAI KIRJUMURDEHET
Mindäh sit karjale pidäs yksi yhtehine kirjukieli? Samas syys kui suomele suomen kirjukieli da ven’ale ven’an kirjukieli. Ei Suomengi zakonoi da opastundukirjoi kirjuteta kymmenel murdehel eigo Ven’an zakonoi da opastundukirjoi sual murdehel. Kaikkii tiedokirjoi ei kiännettäs kaikile murdehile – ei lövvy kirjuttajua eigo kiändäjiä, da kirjukielel kirjutettuu on kebjiembi lugie migu toizel murdehel kirjutettuu.
Ken ei malta lugie, hänen elaigah kirjukieli ei vaikuta, jogahizen paginas kuuluu muamanmurreh. A tiedokirjuttamizeh da valdivollizen stuatusan suandah se olis tärgei. Kieli ei rubie elämäh vaiku identitietan ozuttamizeh niškoi, sikse ku pruazniekan allus vois plakata tervehyön omal murdehel da sit ruveta pagizemah valdukielel. Kielioigevuksih kuuluu kazvatus tävvekse kanzalazekse omal kielel da oigevus sellittiä omat dielot omal kielel yhteiskunnas.
Nygöi vahnembat kävväh ruadoh da parahinnu kielenopastunduvuozinnu lapsi on päivät päivykois. Kielipezä on muamankielizen koin simul’atsii da lapset opastutah pezän kieli. Ga yhteh kielipezäh ei synny kymmenii lapsii, kymmenegi on jo äijy yhteh pezäh. Sendäh kielipezäh voi tulla da siepäi lähtie “täyzin opastunnuonnu” keskimiärin vaiku nenga kaksi lastu vuvves. Ku hyö sen jälgeh eletäh da paistah viizikymmen vuottu, voi čotaija, ku yhten kielipezän vuitti kielen pagiziiluvus on nenga sada pagizijua, segi sil ehtol, ku kielenmalto säilyy pezäspäi lähtendän jälgeh. Nenga kymmenen tuhanden karjalankielizen pagizijan kazvattamizeh tarvittas sada kielipeziä da saman verran perusopastuksen školua da yhteiskunnan palveluloi. Tarvitah opastajat da opastuskirjat. Yhteiskundu tarviččou zakonat da virguniekat, liägärit, da muut rahvahan palvelijat, kuduat ellendetäh rahvahan kieldy. Ei tävvy ruadajua joga murdehele, pidäy kerätä yhteh tukkuh kai net, ket voijah ellendiä toizien paginua, sendäh yksi yhtehine kirjukieli.
1930-luvun jälgeh karjalakse pagizijoin lugu on pienennyh kymmenendeh vuittih. Omis rod’nis omua igäjoukkuo, toizin sanojen, buaboloin da died’oloin bunukkua on nenga nellikymmen. Kaikil meil oli karjal kodikielenny da nenga opastuimmo pagizemah. Nygöi onnuako vaiku minä mälliän karjalakse. En viäritä heidy. Karjalaspäi pagolazekse ei lähtietty nareko turistakse, varattih hengen menuo. Suomes pidi levitä ruavon täh. ELDIA-tutkimus da Anneli Sarhimaan kirju “Vaietut ja vaiennetut” ozutetah karjalan kielen tila da vihjatah keinotgi kielen elvyttämizeh. Kielen tulii aigu rippuu sit, andaugo yhteiskundu sih mahton, ga enne muudu sit, ongo meil ičel putillistu kielistrategiedu, tolkuu da maltuo yhtes kiändiä välly pakundu elvytysruavokse. Oigevusministerstvan ruadajat uskaldettih luadie ehoitus kielistrategiekse vuvven loppuh mennes. Vuotammo, rodieugo täs midä.
